eihän tässä kuumuudessa voi edes ajatella

Se on ohi! Kioton yliopisto siis!
...ollut jo muutaman viikon.

Että tässä sitä taas lomaillaan. Vähän hassultahan tuo koko kevätlukukausi tuntui, kun luentoja oli vain kolmena päivänä viikossa ja satunnaisten pyhäpäivien ansiosta välillä oli pidempiäkin vapaita. Sainhan siinä sentään luuni kärrättyä Hokkaidolle ja takaisin, mutta nyt kun aikaa olisi ollut enemmänkin, niin arvatkaa kiinnostaako matkustelu yhtään?

No eipä juuri. Olen ihan poikki: helteet näin pidemmän päälle ihan oikeasti pistävät väsyttämään, ja viimeiset viikot Kyodaissa olivat aika rankkoja myös. Siispä päätinkin, että tämän loman matkailut saavat olla lyhyempiä Kansain alueen pyrähdyksiä. Haluan, että minulle jää tästä Kiotostakin sellainen fiilis, että oli aika hieno kaupunki eikä pelkkää puuduttavaa arkea! Lisäksi tässä lähistöllä on kaikkea muutakin, mitä on vielä näkemättä ja kokematta. Vähän varaslähtöä otettiinkin jo lomaa edeltävänä viikonloppuna ja suunnattiin Biwa-järvelle uiskentelemaan:

Omimaikon uimaranta Biwa-järvellä

en kestä näitä maisemia!

"minä poika roiskin, lammikossa loiskin, hiukan malttakaa... tulen kohta poiskin." minä siellä vasemmalla pulikoin, jos ette tunnistaneet...

Ostin kuin ostinkin silti myös JR:n Seishun 18 -lipun, jolla siis voi viitenä päivänä tietyn rajoitetun ajan käyttää JR:n pikajunia sekä paikallisjunia (快速 ja 普通) niin paljon kuin ehtii. Lienee sanomattakin selvää, että nuo eivät ole niitä nopeimpia junia, joten suosittelen pidempiä reissuja vain jos hermot ja kroppa kestää.

Omat hermoni kestivät yllättävän hyvin viime perjantain Ise-katastrofin:
Lähdettiin kaverini kanssa päiväreissulle Iseen, tarkoituksena vilkaista paikallisia nähtävyyksiä ja nautiskella rannikkomaisemista. Junamatka paikan päälle kesti kai lähemmäs 4 tuntia, ja edellisenä yönä olin nukkunut ehkä noin 2 tuntia. Lisäksi en oikein ollut ehtinyt syömään. Samoista ongelmista kärsi myös kaverini, minkä lisäksi tämä kuumuus (hellettä joka päivä, pahimmillaan lähes 40 astetta) oli ilmeisesti liikaa, sillä ennen kuin olimme ehtineet edes syömään, piti kaverille soittaa huonon olon takia ambulanssi.

Onneksi siitä selvittiin säikähdyksellä ja levolla, eikä sairaalalaskukaan ollut mahdoton (ja mennee toki myöhemmin matkavakuutuksen piikkiin). Ja tulipahan nähtyä japanilainen sairaala. Iseä sen sijaan ei tullut juuri nähtyä, ja kotimatka kesti yhden junan missaamisen takia yhteensä sellaiset 6 tuntia. Suurempia traumoja itselleni ei jäänyt ja kaverikin selvisi hengissä ja on jälleen matkustuskunnossa, mutta täytyy sanoa, että kyllä tuo junissa istuminen pidemmän päälle sattuu selkään!

Uusintayritys olisi joka tapauksessa luvassa ensi viikonloppuna, ja tällä kertaa varattiin jopa hostelli, jottei tarvitse sitten saman päivän aikana puksutella liian monta tuntia, vaan välissä voi vähän levähtääkin.

toistaiseksi ainut kuva Isestä, Doutor-kahvila sairaalassa

Tässä välissä ehdin pyörähtää Nagoyassa leikkimässä muutaman tunnin Liisan kanssa, joka oli sinne lennähtänyt Sapporosta päiväksi, jotta pääsisi sitten lentelemään takaisin Suomeen. Porukkaa on lennähdellyt tässä kuluneiden viikkojen aikana takaisin kotimaihinsa, ja aivan pian sama homma on minullakin edessä!

Tänään kävinkin taas pitkästä aikaa ihanalla kunnantalolla (区役所) hoitamassa muuttoilmoitukseni, viimeisen terveysvakuutuksen (国民健康保険) sekä eroamassa eläkejärjestelmästä. Tuo viimeisin noista oli ihan turha juttu muutenkin, koska opiskelijana ei tietenkään tarvinnut mitään maksaa, mutta liittyä piti silti. Ilmeisesti jotkut ovat onnistuneet moisen välttämään, mutta itse en siinä onnistunut. No jaa, eipä tuosta nyt suurta vaivaa ollut.

Ainakin täällä paikallisella kunnantalolla (左京区役所) on oikein mukavaa ja auttavaista henkilökuntaa, joten vaikka virastoasiointia inhoankin, ei tuo reissu tälläkään kertaa mikään kaamea ollut. Helppo homma oikeastaan.

Paluupäivääni on enää 10 päivää, joten olen aloittanut myös nämä tärkeät puuhat:

vähän epätarkka kuva, ehkä parempi niin, ettepähän näe mitä kaikkea olen ostanut...

Tänne tullessa minulla oli vain tuo iso punainen matkalaukku, mutta tiesin kyllä että joudun hankkimaan toisen laukun lisäksi. Tavaroiden postittaminen Suomeen kun ei ole ihan ilmaista puuhaa, ei edes halvimmalla laivarahdilla. (Jota kyllä monet käyttävät mm. kirjojen postittamiseen, kirjojen postittaminen kun on vieläpä muuta tavaraa halvempaa.) Lisälaukku Finnairilla maksaa netissä ennakkoon maksettuna 60 euroa, ja laukun saa pakata 23 kiloon asti, joten tämä on fiksuin veto omalla kohdallani! Näyttää jopa siltä, etten joudu postittamaan lopulta mitään. Tosin saa nähdä, vielä on tosiaan 10 päivää aikaa...

Täällä pitäisi vielä hoitaa muutamat apuraha- ja pankkiasiat, joista osa jää ensi viikolle typerien aikataulujen takia, sekä kirjastokortin ja opiskelijakortin palautus ja... jospa siinä olisi kaikki?

Viimeisen Japani-yöni aion viettää hotellissa Kioton juna-asemalla, josta sitten aamulla kärrään itseni Haruka-junalla lentokentälle. Katsotaan, jos sitä ennen tulisi vielä kirjoiteltua viime hetken reissailuista - vielä on neljä viidestä seishun-junalipun leimoista käyttämättä, joten pakko on reissata!

synttärit sapporossa

Oli tuo synttäriviikko aikamoinen: sain Hoasilta asuntotarjouksen ja vahvistinkin jo vuokrasopimukseni Hakaniemenrannan (Merihaka) yksiöön, minulle myönnettiin sivuaineoikeus Helsingin yliopiston "Intercultural Encounters" -ohjelmaan ja työnhakukin on käynnissä taas. Hieno fiilis, kun ei asuntojuttuja tarvitse enää pohtia ja kun on ainakin noita uusia opintoja tiedossa!

Synttäreitäni lähdin viettämään Sapporoon, sillä syntymäpäiväni 18.6. sattuu olemaan myös Kioton yliopiston perustamispäivä, joten pääsin viettämään minilomaa keskiviikosta lauantaihin. Olikin jo aika paeta Kioton helteitä...

Tai niin kuvittelin etukäteen, mutta onnistuin viemään Kioton säät mukanani, ja Sapporossakin odotteli pilvetön taivas ja +27 asteen auringonpaiste. Sentään illat siellä olivat viileitä, eikä tarvinnut tätä karseaa kosteuttakaan sietää. Ja ei kai pitäisi valittaa nyt tämän kerran kun ulkomailla kesänsä viettää, Suomessa ketuttaisi tänä vuonna ilmeisesti kesäsäiden puute astetta enemmän.

Mutta vaikka olisi satanut rakeita - kuten tyypilliseen juhannussäähän kuuluukin - ei se olisi menoa liikaa haitannut. Matkani tarkoitus kun oli käydä moikkaamassa Liisaa ja Tuulia, viettää synttärit kaveriporukalla ja päästä hetkeksi jonnekin kauas Kiotosta melkein liiankin kirjaimellisesti homehtumasta.

Shiroi Koibito Parkin ehkä hiukan lämmössä nuupahtaneita ruusuja

karkkimasiinaa vääntämässä

Majoituin hostellissa, ensimmäistä kertaa ihan itsekseni Japanissa, koska tähän asti on aina ollut matkaseuraa, mutta tällä kertaa seuralaiseni asustelivat Sapporossa itse. Ajattelin, että ihan sama millainen luukku on kyseessä, kun eihän siellä tarvitse käydä kuin nukkumassa, ja päivän voi sitten muuten seikkailla missä tykkää.

Odotukseni ylittyivät ehkä noin satakertaisesti paikalle päästyäni ja saatoinkin lopulta viettää paikan päällä enemmänkin aikaa. Henkilökunta oli supermukavaa ja rentoa, hostelli oli siisti ja muutenkin oikein miellyttävä.

♥

ensimmäisenä yönä naisten makuuhuoneessa ei edes ollut muita majoittujia!

aamukahvit ihan oikeista kahvipavuista väännetty.

Synttäripäivänä käväisin tsekkaamassa Hokudain kampuksen, joka herätti lievää kateutta. Miksei meidän kampus ole valtavan suuri ja vehreä puistoalue? Miksei meillä ole lampea?! V&#¤n Kyodai... No okei, on tämä Kyodain kampus mukava ja näppärä (miinus pyöräilijät ja muut tientukkeena lompsivat kakaralaumat), mutta ruoho on näin vihreää aidan toisella puolen:

Hokudain kampus oli semi jees

seilorit lammella

Nice! Kampukselta suuntasimmekin sitten tärkeään päämäärään eli Sapporon olutmuseoon. Paikan päällä piti totta kai maistella paikallisia oluita (yhtään en toki ollut testannut niitä jo edellisenä päivänä), ja synttäripäivällinenkin hoitui samaisen rakennuksen Jinghis Khania tarjoilevassa ravintolassa. Siis lammasta yakiniku-tyyliin.

olutmuseo

olutmaistelusetti aka Tuulin aamupala

synttäripäivällinen

Illalla kiipesimme (tai ehkä menimme hissillä) vielä Sapporon JR Tower -näköalatorniin ihastelemaan auringonlaskua ja kaupunkimaisemia. Ei mikään ihan pikkukaupunki! Hieno päivä kaiken kaikkiaan, ja illalla hostellille palattuani oli minulle järjestetty melkein-kakkukin kynttilöineen ja onnittelulauluineen...

synttäriviinit Sapporon aseman JR Tower -näköalatornissa

Niin että kehuinko hostellia vielä tarpeeksi? Enkö? No, perjantaina kun odottelin Liisan luentojen päättymistä, jäin jumittamaan hostellin olohuoneeseen ja ajattelin että kai voin yhtä hyvin hengailla siellä iltapäivään asti. Kannatti jäädä, koska hostellin pitäjä päätti, että nyt ruvetaan grillaamaan ostereita (!!!) ja minäkin sain seuraan liittyä.

デカッ！

Jep, mainio kokemus. Jos suuntaatte Sapporoon lomailemaan, niin Time Peace Apartment on ehkä paras hostelli ikinä. Itse varasin booking.comin kautta, melko käteväksi todettu sivusto. Hintaa tuolla majoittumisella oli 3000 jeniä per yö.

Tämän postauksen perusteella ehkä vaikuttaa siltä, että koko Sapporon-reissu oli pelkkää syömistä, juomista ja juhlimista... eikä se kovin kaukana totuudesta olekaan. Oli siis oikein virkistävä reissu tähän mid-term kauden päälle! Nyt on sitten taas energiaa paahtaa loputkin opinnot läpi täällä ja yrittää selvitä vielä loppuraporteista ja tenteistäkin.

...toiveajattelua. En tiedä, onko se tämä ilmasto vai yleinen kouluväsymys vai kurssien tylsyys vai huono vuorokausirytmi vai kenties kaikki mahdollinen yhdistettynä, mutta tuntuu kestävän ikuisuuden tämä lukuvuoden loppupuoli! Viitisen viikkoa on vielä jäljellä ennen kuin alkaa nelisen viikkoa kestävä loma. Eli suunnilleen 9 viikon kuluttua pitäisi suunnata nokka kohti Suomea. Hui.

kevät(kesä!)lukukauden opintoja

Tämän kevään kurssivalikoima oli mielestäni aika tylsä. Mutta eipä asian voivotteleminen auta: KUINEP- ja LA-kursseja oli joka tapauksessa otettava vähintään 6. Sain onneksi järjestettyä lukujärjestykseni niin, että yhteensä 10 kurssista huolimatta minulla on sekä keskiviikot että perjantait vapaita. Tuntuu vähän siltä, että enhän minä "koulussa" juuri edes käy, mutta silti tehtäviä kasaantuu ja kasaantuu ja kasaantuu... ja torstait ovat tälläkin lukukaudella hirveitä.

Tässäpä siis tämän lukukauden kurssivalintani:

Introduction to Educational Studies
Maanantain ensimmäinen luento klo 8.45 alkaen... Eli ei tällaiselle yöeläjälle aivan optimaalinen aika.
Kurssilla pitää koostaa portfolio, johon liitetään kurssimonisteet, omia pohdintoja, joitain ylimääräisiä artikkeleita ja muistiinpanoja oppikirjasta. Lisäksi pitää kirjoittaa lyhyt essee sekä osallistua loppukokeeseen.
Oppikirjoja ei ole kirjastossa kovin monta kappaletta ja aika moni on ko. opuksen ostanut itselleen. Se on törkeän kallis oppikirjaksi, joten itse ajattelin mennä perinteisellä yliopistomeiningillä ja varasin kirjan kirjastosta ja opiskelen sen sitten niiden parin viikon aikana, kun saan sen itselläni pitää.

Introduction to Sociology
Täyteen ahdettua luennointia! Mutta opettaja on selvästi asiantuntija, ihan mukavakin, mutta ainakin minulle tämä kurssi on vaikea. Läpi käydään sosiologian teorioita, Durkheimit ja Weberit tulevat tutuiksi jne.
Kurssi on luentopainotteinen ja arviointi perustuu loppukokeeseen. Pelottaa vähän, koska luennoilla käydään läpi todella paljon käsitteitä ja teorioita ja nämä kaikkiko pitäisi sitten kurssin päätteeksi muistaa kokeessa...? Saas nähdä!

Introduction to Globalization
Sama opettaja ja sama meininki kuin sosiologian kurssilla. Tämä vaikuttaa vielä vaikeammalta. En itse ole ikinä opiskellut esimerkiksi taloustieteitä tai mitään vastaavaa, ja tällä kurssilla käytiin mm. yhden luennon aikana läpi sellaisia pieniä organisaatioita kuin WTO, IMF ja World Bank. Yyyhhh...

Social Science Research Methods in Education II
Saman nimisen kurssin ensimmäinen osa (syyslukukaudella) oli enemmän teoriapainotteinen, mutta tällä kurssilla tehdäänkin sitten "ihan oikeaa tutkimusta". Aluksi käytiin läpi metodologiaa ym., mutta pian jakauduttiin kiinnostusten mukaan pienryhmiin, joissa on tarkoitus toteuttaa pienimuotoinen tutkimus. Pienimuotoisuudesta huolimatta perusteellinen.
Erittäin hyödyllinen kurssi, jos on yhtään kiinnostunut sosiaali- tai kasvatustieteistä ja/tai jos ei metodologia ja tutkimustaidot ole vielä ihan hallussa. Aika työläs kuitenkin, tutkimuksen lisäksi kirjoitellaan esseitäkin. Läsnäolo on tietenkin pakollinen myös, mutta kokeita ei ole.

Universities and University Students in Today's Japan
Aiheeltaan ihan mielenkiintoinen, toteutustapa ei ehkä ole ihan suosikkini. Suunnilleen puolet oppitunneista käytetään luennointiin, toinen puoli ryhmäkeskusteluihin, ja joka kerta pitää myös täyttää sellainen "mitä olen tänään oppinut" -lärpäke. Tämä sentään liittyy suoraan Japaniin, toisin kuin monet muut kursseistani tällä kertaa...
Kurssilla tehdään esitelmä (joista kuitenkin vain parhaimmat äänestetään oikeasti esitettäviksi...) ja kirjoitetaan essee. Läsnäolo on myös erittäin pakollinen, poissa saa olla muistaakseni vain 2 kertaa.

Environmental Social Science
Mainio kurssi ja ihmettelenkin, miksi osallistujia on vain kourallinen! Kurssilla käydään läpi maailman ekosysteemejä ja millaisia haasteita ne nykyaikana kohtaavat ja niin edelleen. Ehkä tämä on maantietoa tai biologiaa enemmän opiskelleelle hyvin perustason kurssi, mutta minulle kurssi tarjoaa sopivasti mielenkiintoista ja uuttakin tietoa.
Kurssisuoritukseen kuuluu yksi mid term -koe (meni jo!) sekä esitelmä, lisäksi muutamia kirjallisia kotitehtäviä tai tunnilla täytettäviä tehtäviä. Aktiivinen osallistuminen on myös suotavaa ja ainakin tänä keväänä melkoisen pakollistakin, sillä meitä osallistujia on tosiaan ehkä noin kuusi.

+ Fitness
Torstaiaamupäivän liikuntatuntini! Jep, KUINEP-vaihtarit saavat ottaa max. 1 liikuntakurssin per lukukausi. Syksyllä en ottanut, mutta nyt keväällä päätin rohkaistua, ja siellähän minä sitten jumppailen japanilaisten kanssa. Kyllähän tämä vähän tuntuu taantumiselta jonnekin yläasteelle, mutta ihan hauskaa silti, ja tuleepahan liikuttua edes vähän!

***

Näiden lisäksi otin kolme japaninkurssia: kieliopin, mediakuuntelun ja akateemisten tekstien luetunymmärtämisen. Kurssit ovat samalta Intermediate III tasolta kuin viime lukukaudellakin, joten en niistä sen tarkemmin kirjoittele, koska edellisiä postauksia / tageja selaamalla löytyy tarvittavaa infoa! Taso ja rakenne kursseilla on siis täysin sama, mutta sisällöt totta kai poikkeavat syksystä.

En voi uskoa, että mid term on täällä taas. Taas esseededikset ja kielioppikoe lähestyvät! Onneksi otin (tietoisesti) myös sellaisia kursseja, joissa ei kirjoiteta paljon tai pitkiä esseitä, joten toivon tämän olevan vähän helpompi kuin edellisen lukukauden... toisaalta monet kurssit ovat aihepiiriltään vaikeampia kuin syyslukukaudella. Lisäksi tuntuu luonnottomalta opiskella tähän aikaan vuodesta.

Mutta näistä kun selviän, niin on luvassa vielä nelisen viikkoa lomailua. Tosiaankin, vaihdoin paluulentoni päivämäärän jo, joten Suomeen paluu koittaa 29.8. ! Sen kunniaksi näin vähän aikaa sitten unta, että olin jo Suomessa ja yhtäkkiä tuli hirveä ikävä Japaniin ja oli helpotus herätä ja tajuta, että täällähän minä vielä olen. Viime aikoina minulla on ollut lähinnä ikävä Suomeen, mutta nyt kun paluupäivä on merkitty kalenteriin, tuntuu taas siltä, että voisin sittenkin vain jäädä... Toisaalta taas elämä täällä tuntuu juuri nyt aikamoiselta jumittamiselta. Mikään ei tunnu etenevän mihinkään ja opinnotkin ovat hemmetin tylsiä. Mutta silti, enää vajaat 3 kuukautta jäljellä...

Täytynee yrittää vielä ottaa ilo irti sadekaudesta ja sitä seuraavista tappohelteistä siis!

lomamuisteluita ja kevätkuulumisia

Ja niin vain se loma jo loppui täälläkin - kuukausi sitten. Tämä bloggaaminen ei ehkä ole ihan se "mun juttu", koska nähtävästi en osaa yli vuotta bloggailla säännöllisesti... 申し訳ございません。
Opinnot ovat lähteneet käyntiin aika nihkeästi, sillä tämän kevään kurssitarjonta ei oikein miellyttänyt. Kaikenlaisen vatvomisen ja sähläämisen jälkeen ilmoittauduin lopulta yhteensä 10:lle kurssille, joista tosin vain 3 on japaninkursseja. Tämä saattaa kostautua myöhemmin Helsingin yliopistossa, sillä vielä on mahdotonta sanoa, riittääkö opiskelemani kurssimäärä korvaamaan viimeisen pakollisen japaninkurssin. Mutta valinnat on nyt lyöty lukkoon, joten enää on turha voivotella!

Arashiyaman ihanat apinat jotka muistuttavat Muumien esi-isiä!

Loman aikana oli tarkoitus käydä vaikka missä ja tehdä vaikka mitä, mutta lopulta lähiseutureissailun lisäksi pidempiä "kotimaanmatkoja" kertyi Tokion, Okinawan ja Fukuokan verran. Kyushu-reissu ei tuota Fukuokaa pidemmäksi päässyt venymään, kiitos aivan infernaalisen flunssan. Harmittaa vähän, mutta jospa tässä seuraavien kuukausien aikana ehtisi vielä reissata, opinnoista huolimatta. Kurssit tosin loppuvat elokuun alkupuolella ja Suomeen palajan näillä näkymin syyskuun alussa, joten vaihdon loppuvaiheilla on sentään vielä muutama kokonainen vapaa viikko. Onnistuin lisäksi järjestämään lukujärjestykseni niin, että sekä keskiviikot että perjantait ovat vapaita, joten viikonloppureissut, täältä tullaan! Joskus.

Nuuskamuikkunen lähtee etelään...

Asiaan! Tokiossa vietin vahingossa puolitoista viikkoa, sillä majoituin kaverini luona vanhoilla tutuilla Koenjin mestoilla. Lähinnä rentoa lomailua eli syömistä, ympäriinsä palloilua, shoppailua, angstaamista ja elämäntuskaa koska Japani välillä kauniisti ilmaistuna ketuttaa, iltaisin parasta viihdettä telkkarista (どうする、あき？！), vähän lisää shoppailua, ehkä hiukan izakayaa... Niin, ja käytiin myös katsomassa Muumit Rivieralla -leffa Shinjukussa. Se oli ehkä kuningas.

no nyt on tuttu talo!

tärkeintä Harajukussa.

vilkaistiin myös Yokohaman China Town

Tokiosta kotiuduttuani eräs kaverini Suomesta tuli tänne vierailulle. Ensimmäinen viikko pyörittiin Kioton seudulla, kunnes suuntasimme viideksi päiväksi Okinawalle - tosin vain Nahaan. Parin ensimmäisen päivän säätilatkin olivat oikein mukavia - jopa niin mukavia, että onnistuin polttamaan rintakehäni. Ikävästä ennusteesta huolimatta lopulta onneksi vain yksi päivä oli kokonaan sateinen, muutoin pystyi seikkailemaan ulkonakin. Loppureissusta päätimme käydä vielä Okinawan akvaariossa, joka sijaitsi parin tunnin bussimatkan päässä.

Viimeisenä päivänä sain sitten minäkin vielä flunssatartunnan, josta kaverini oli valitettavasti kärsinyt jo pidemmän aikaa. Siitä huolimatta solidaarisena ihmisenä vietin yön lentokentällä, sillä kaverini lento lähti seuraavana aamupäivänä Suomeen. Aikaa parantua oli onneksi viisi päivää ennen seuraavaa reissua, Fukuokaa.

Olin vielä puolikipeänä Fukuokan-reissun ajan, mutta wanhan ystäväni Liisan ja muutaman uuden tuttavan (Liisan Hokudai-kavereiden) seurassa pidennetty viikonloppu sujui oikein mukavasti. Reissun päätarkoitus oli käydä katsomassa sirkusta, eikä todellakaan tarvinnut pettyä, sillä Cirque du Soleil oli aivan mahtava!

Olin vähän haudutellut mielessäni, että olisin jäänyt kiertelemään Kyushulle, koska olisin mm. halunnut Beppuun. Ihan jo paikan nimen takia, heheh. Ei kuitenkaan lievästi flunssaisena ollut ihan fiilistä yksin matkusteluun, joten päätin sitten köyhtyä oikein kunnolla ja hurauttaa shinkansenilla takaisin. Kerranhan sitä vain eletään... ja loppuelämä maksellaan opintolainaa, heh.

Kiotokin on onneksi "ihan kiva" kaupunki. Välillä tämä tietysti tympii, kuten mikä tahansa pidemmän päälle. Mutta jos vähän jaksaa vaivautua, niin täältäkin löytyy vaikka mitä mielenkiintoista (kuten Kibune ja Kurama ja aina yhtä ihana Arashiyama, josta pari kuvaa postauksen alkuun änginkin!) ja Osakaan pääsee helposti ja nopeasti näkemään suurkaupungin vilskettä, jos sellaista kaipaa. Siellä tulikin pyörittyä melko paljon, kun pari kaveriani Suomesta majoittui Umedassa intensiiviset kuusi päivää huhtikuun alussa. Vielä ensi viikon loppupuolella saan yhden kaverini tänne riesakseni, ja sitten pitääkin ehkä jo yrittää etsiä paikallisia kavereita... Niin varmaan joo.

matkalla Kibune-Kurama-reissulle

Kibune-maisemia

Kurama-maisemia

Jotenkin ehdin jo ajatella, että eihän sitä tullut lomalla tehtyä mitään ja että aina vain jumitan täällä, mutta muokattuani juuri jotakuinkin 100 kuvaa ajalta maalis-toukokuu taidan olla jokseenkin eri mieltä. On ollut pari mukavaa reissua, vuodenaika on vaihtunut talvesta kesään ja välissä ehti olla minimaalisen lyhyt kevät kirsikankukkineen. Kioton kevät tosiaan tänä vuonna oli kylmä ja sateinen, mutta viime viikot täällä onkin sitten paistateltu hellelukemissa ja auringostakin on jopa saanut nauttia!

Tässä vielä lopuksi muutamia keväisiä ja ehkä jopa kesäisiä kuvia:

onneksi sakura-aikana sattui olemaan pari lämmintäkin päivää

kylmä kevät ja putoilevia kirsikankukkia, apinat onneksi lämmittävät aina mieltä

tai sitten voi lämmittää toisiaan! en kestä, apinat on liian ihania... pakko spämmätä niitä siis joka väliin.

Osakan linna, tulipahan leikittyä turistia sielläkin

yhtäkkiä kesä! vappusää +28C.

lastenpäivän tunnelmia

Että tällaista tällä kertaa! Lupaan kertoa opinnoista seuraavaksi lisää, koska tämä nyt kuitenkin yrittää olla jonkin sortin vaihtoblogi.

Jospa seuravaa blogitaukokaan ei ihan kolmea kuukautta kestäisi.

lomalomalomalomalomaloma

Tuliko otsikosta selväksi? Se on vihdoin täällä!
En voi vieläkään uskoa, vaikka viimeinen kokeeni oli jo viikko sitten ja viimeinen sakubun-dedis lauantaina.

Tuntuu, että tässä on eletty yhtä koe- ja esseekautta mid termin paikkeilta asti. Täällä kun nuo puolivälikokeetkin monet olivat laajudeltaan ja rakenteeltaan ihan samanlaisia kuin loppukokeetkin, ja minulle jo lyhyehköjenkin esseiden kasaan raapiminen tuottaa usein suurtakin tuskaa. Että hip hei vaan sitten kun edessä on gradu... (tosin voitteko kuvitella, olen mukamas kehitellyt päässäni jonkinlaista graduaihetta!)
Kaiken lisäksi Kioto talviaikaan on kaikkea muuta kuin kaunis ja miellyttävä. Varoituksen sanana vaan kaikille: täällä sataa aina. Ja on kylmä.

Huomenna (teknisesti ottaen tänään) aion kuitenkin ilmeisesti suunnata tsekkaamaan, josko Tokiossa paistaisi aurinko! Ehkä voisin siis pikkuhiljaa pakata reppuni, näin hyvin kun olen taas reissujani suunnitellut. Jonkinmoista unettomuutta ja lomastressiä on ollut liikkeellä, mutta yritän muistuttaa itseäni siitä, ettei ihan koko ajan tarvitse olla tekemässä jotain.

Lentoliput Okinawalle on kuitenkin takataskussa, liput Cirque du Soleil'n esitykseen Fukuokaan odottelevat kaverin takataskussa, muutama kaveri tulee Suomesta moikkaamaan seuraavien kuukausien aikana ja muutkin lomasuunnitelmat ovat edes pikkuisen saaneet tulta alleen. Ulkomaanreissut tosin siirtynevät keväälle / kesälle.

Selasin tässä viime aikoina ottamiani kuvia saadakseni tähänkin pikapostaukseen vähän väriä, mutta aika heikosti on näemmä tullut räpsittyä... Tästä vähän lomatunnelmaa ja terkut Suomeen kuitenkin, ei pahemmin mainostusta täällä rajoiteta:

kiitos kaikesta, hiroshima

No niin, nyt kun Hiroshima-reissusta on kulunut kuukausi, voi siitä ehkä jo jotain kirjoittaakin! Niin valtava trauma jäi, ettei aiemmin pystynyt, heh heh.

Aloitetaanpa matkan kohokohdasta, joka oli ehdottomasti Miyajima! Ihan ilman sarkasmia tällä kertaa, sillä Miyajimasta tykkäsin oikeasti.

Vesitemppeleistä ei yleensä ole mitään hyvää sanottavaa, kiitos mm. Ocarina of Timen, mutta tämä　厳島神社 eli Itsukushima-jinja oli sen verran näyttävä paikka, ettei Kiotossa saatu temppeliähkykään sitä laimentanut! Kuuluu muuten UNESCO:n kulttuuriperintökohteisiin, kylläpäs näitä alkaa jo listalle kertyäkin.

Sattui onneksi olemaan aivan täydellinen aurinkoinen sääkin. Miyajima on saari, joten perille päästäkseen piti hypätä lauttaan. Ei se tainnut paljon maksaa kuitenkaan, terveisin aina yhtä täsmällinen matkaoppaanne! IC-korttia (eli ladattavaa matkakorttia) pystyi käyttämään lauttareissuunkin, joten ei voi summia muistaa...

Erityisen tärkeät kuvat paikan päällä syödystä diabetespommista eli paahdetusta ja jäätelöllä täytetystä melon pan -leivonnaisesta. Oli kyllä aika syntisen hyvää... ja vararengas sen kuin kasvaa!

ohjeet melon panin oikeaoppiseen syömiseen... jos ei keskity niin suattaapi roiskahtaa.

Naran peurat minulla on edelleen näkemättä, mutta Miyajimassahan näitä elukoita riitti myös! Olivat oikein ahneita ja suloisia. Yhteiskuvat niiden kanssa eivät ehkä onnistuneet ihan niin kuin piti, mutta pakko oli yrittää kuitenkin:

peurakamuu katsoo kanssain kuvia ja meitsi näyttää noita-akalta

nää on selvästi kokeneita taskuvarkaita...

siellä lepäilee muka viattomana!

design-ihme

Back to Hiroshima. Hotellimme sijaitsi oikein kivalla paikalla aivan Rauhanpuiston vieressä (Sunroute Hotel), ja hintaakin oli kahdelta yöltä per naama huiket 40 euroa suunnilleen.

"nigonigo" "aa, nigonigo" - saatiin ehkä paras huoneennumero

kauniit pappatakit kuuluivat varustukseen

Nähtävää riitti toki Hiroshiman puolellakin, mutta täytyy sanoa, että päivän tai parin reissu olisi varmaan silti ollut ihan riittävä. Meidän reissu kun kesti yhteensä sellaiset kolme päivää, koska saavuimme perille 25.12. joskus kahden aikaan päivällä (Kioto-Hiroshima väli matkattiin shinkansenilla, joka muuten oli aikamoinen pettymys sekin - mukavuudeltaan ei kyllä yhtään perus VR:ää kummempi ja hintakin aika törkeä [n. 11 000 jeniä], mutta nopeahan se toki oli), ja takaisin kohti Kiotoa suuntasimme vasta 27.12. lähempänä puolta yötä, ihanalla yöbussilla... Onneksi sää kuitenkin suosi, joten ympäriinsä käveleminen ei ollut mitenkään aivan karmaisevaa, kun maisematkin näyttivät tältä:

Tosin tietysti meidän tuuria, että Genbaku Dōmu näytti sitten tältä:

Oikeasti, minne tahansa Japanissa menenkin, on aina vastassa kunnostus- tai rakennustyöt! Jumalauta naapurissakin kunnostetaan Yoshida ryoun jotakin osaa... (no sitä kyllä sietääkin kunnostaa, ei hitto mikä läävä, niillä on takapihalla mm. kanoja ja emu.)

Kävimme myös katsomassa Rauhanpuistossa sijaitsevan atomipommimuseon, jossa sai kyllä ottaa kuvia, mutta en halua laittaa niitä tänne. Museo oli aika rankka, mutta suosittelen. Suosittelen tosin varautumaan myös hiton huonoon ilmastointiin - se yhdistettynä mm. kuviin ihmisistä joiden iho sulaa sekä yleiseen ahdistukseen siitä miten mätä ihmiskunta on voipi saada aikamoisen pahoinvoinnin aikaan.

random söpö kahvila Rauhanpuiston vieressä, ei käyty tosin, koska oli turhan viileä sää

Tästä vielä vähän joulutunnelmia, kukapa ei haluaisi fiilistellä näin tammikuun loppupuolella, eh. Noita jouluvaloja oli Hiroshimassa aivan älytön määrä, toinen toistaan överimpiä... Jouluhan on täällä siis sellainen pariskuntajuhla, jouluaattona kuuluu syödä kakkua sen oman mussukan kanssa. Hrrh. Mainitsinkohan jo, että itse taisin viettää jouluaattoillan jollain Kioton keskustan klubilla, enkä muuten yleensä ikinä käy klubeilla.

Mutta moottoripyöräilevä joulupukkiarmeija sentään piristi iltaa!

No niin. Kuten edellisen postauksen loppupuolella mainitsin, Hiroshima oli matkakohteena kaikista näistä kauniista kuvista huolimatta aika karmiva. Kaupunki itsessään oli oikein kivannäköinen ja historiansa puolesta toki surullisen mielenkiintoinen... mutta ei helvetti millaista kohtelua saatiin osaksemme.

Ensinnäkin, monessa kahvilassa ja kaupassa ei meinattu saada palvelua ollenkaan. Myyjät ihan selvästi väistelivät katsetta, keskittyivät muihin työtehtäviin tai palvelivat muita asiakkaita. Kylmää kohtelua, mutta sitä nyt saa välillä osakseen missä vaan...

Yhtenä iltana mentiin syömään yakinikua, ja palvelu oli kyllä niin ala-arvoista, että melkein teki mieli poistua ovet paukkuen... mutta sitähän siinä varmaan kovasti yritettiinkin saada meidät tekemään, joten jäätiin syömään kuitenkin.
Ensin tilattiin ruoat. Japaniksi tietenkin kun sitä mukamas sen verran osataan. Tilauksen jälkeen tarjoilija kysyi englanniksi, että puhunko japania. Vastasin japaniksi, että joo, ja olin ehkä jokseenkin hämmentynyt, kun vastahan me tilattiin ne ruoatkin. Sitten tarjoilija esitti jatkokysymyksen oikein nyrpeä ilme naamallaan: "Ai vähän vain?" (ちょっとだけ？) Vastasin, että no ei kun ihan luulen osaavani kyllä jonkin verran. Ja vaikka nyt en todellakaan mikään huipputason mestari olekaan, niin ehkä sen verran uskallan sanoa, ettei ääntämykseni aivan perseestä ole kuitenkaan.
Tämän hämmentävän tilanteen jälkeen tarjoilija poistui.

Ruoat sentään saatiin ihan tilauksen mukaisesti. Mutta hämmentävät tilanteet eivät toki loppuneet vielä: kaverini halusi käydä vessassa ja meni sitten kohteliaasti henkilökunnalta kysymään, että missähän sellainen mahtaa olla. Vastaukseksi sai kiusallisen tarjoilijoiden välisen katseidenvaihdon jälkeen, ettei sinne voi mennä, koska se on tukossa. Joten ei auttanut kuin palata takaisin pöytään. Meni hetki, ja joku toinen tarjoilija tuli ilmoittamaan, että kyllä sinne oikeastaan voi mennä. Eikä vessassa sitten mitään vikaa ollutkaan.

Kauheasti ei tehnyt mieli jäädä hengailemaan pidemmäksi aikaa ko. mestaan, joten syötiin aika nyrpeinä ja poistuttiin jokseenkin vittuuntuneina.

penkki. ihan vaan siksi, että harvemmin joulusää on tällainen!

Reissu huipentui siihen, kun viimeisenä iltana istuimme kahvilassa. Viereisessä pöydässä vasemmalla istuskeli ikivanhalta ja hiukan skitsofreeniseltä vaikuttava mummeli. Mikäli oli paikallinen, oli taatusti saanut aikanaan kokea pommituksen. Ja oikeanpuoleisessa pöydässä istui papparainen, josta ei oikein osannut sanoa oliko humalassa vai ei. Mutta joka päätti sitten yhtäkkiä alkaa jutella meille englanniksi. Onneksi sentään myös kysyi, mistä olemme kotoisin, joten päästiinpähän sanomaan että Suomesta. No, eipä se pappaa estänyt jatkamasta juttuaan, joten sieltähän sitten tuli elämäntarina vauva-ajoista asti, siitä kuinka hän oli parin kuukauden ikäisenä vauvana selvinnyt pommituksesta, mutta oli menettänyt molemmat vanhempansa ja jäänyt orvoksi.

Jep. Tämän episodin jälkeen päätettiin mennä viettämään loppuiltaa hotellin aulaan, ennen kuin suunnattiin yöbussiin. Ei ollut mikään erityisen miellyttävä kokemus puksutella ties kuinka monta sataa kilometriä bussissa, jossa vähän väliä sai havahtua hemmetin pitkiin kuulutuksiin kaikista mahdollisista turvaohjeista ja säännöistä ynnä muusta. Matka myös kesti reilut kahdeksan tuntia, apua...

paras reissu ikinä, ei edes pääty koskaan!!

Että sellainen reissu. Jäi vähän sellainen fiilis, että enpä taida toiste tulla, jos vain tämän valkoisen naaman takia minua kohdellaan kuin olisin itse käynyt henkilökohtaisesti jysäyttämässä atomipommin.

Vielä viikko jäljellä, ennen kuin seuraava loma alkaa - ja tällä kertaa ihan oikea kahden kuukauden kevätloma! Edelleenkään eivät lomasuunnitelmat ole kovin konkreettisesti edenneet, koska matkalippuja tai majoituksia en ole näin aikaansaavana ihmisenä vielä varannut minnekään... mutta tarkoitus olisi täällä Japanin sisällä päätyä ainakin Tokioon, Sendaihin, Fukuokaan ja Okinawalle! Ja näistä lähialueista Osakaan ja Naraan. Osakassa olen toki käynytkin muutaman kerran, lähinnä shoppailemassa ja vähän luistelua katsomassa. Mutta nyt kun kerta asun Aasiassa, niin olisi todellakin tarkoitus käydä muissakin maissa! Kiinnostaisi ainakin Etelä-Korea, Taiwan, Hongkong, ja esim. kaikki. En vain ihan liikaa ole lämmennyt ajatukselle yksin matkustamisesta, joten pitää nyt katsoa, minne saan houkuteltua matkaseuraa ja milloin.

Sitä ennen to do -listalla tosin on valitettavasti vielä pari esseetä, muutama koe, ja toivottavasti nyt vihdoin ja viimein elämäni viimeisin sakubun!